Saan raivarit aina kun luen Arkkia, tätä meidän kaikkien RTTL:n jäsenten yhteistä lehteä.

Arkissa (1/2007) Anjaa hävetti johtaja Seppälän perustelut Hesarissa Euroviisuja varten tuotettavien "postikorttien" ulkoistamisesta. Anja kertoo itsekin lähteneensä eläkkeelle, "jotta nuorelle voimalle saataisiin tilaa talossa". Samaisessa Arkissa Ahti Koskinen kysyy RTTL:n puheenjohtaja Aapo Parviaiselle, ovatko Ylen tilaajat (mahdollisesti RTTL:n jäseniä) vaikuttaneet ay-toveriensa irtisanomisiin olemalla tilaamatta ohjelmia.

Viimeksi ilmestyneessä Arkissa (3/2007) taas oli Tuulikki Hakkaraisen pitkä kertomus "Tilausjärjestelmän salaiset kansiot".

Puhutaan ulkoistamisen ja tilausjärjestelmän heikkouksista ja pahuudesta. Kaikille näille jutuille ominaista on se, että työnantajan pahuus piilee siinä, että omalle väelle kuuluvat duunit on annettu muille. Minä olen se muu, ja meitä on monta.

Ymmärrän tietenkin, että irtisanomiset ja tilaajajärjestelmän ennustamattomuus aiheuttavat ahdistusta Talossa (ja nyt ei puhuta Big Brother -talosta, vaan Ylestä). Tilausten ennustamattomuus ja työsopimusten loppuminen ahdistavat myös Talon ulkopuolella – ihan samalla tavalla. Mutta muistakaatte, arvon ay-toverit, jos Ylen tilaaja päättääkin tilata jotakin Talon ulkopuolelta, ilahtuu siitä taatusti media-alan freelancer tai pätkätyöläinen tuotantoyhtiössä. Journalistista työtä kun ei voi viedä Kiinaan. Se viedään tuotantoyhtiöihin.

Ihan kiinalaisia eivät työolot tuotantoyhtiöissäkään ole, moni asia on mukavasti, vaikka yhteisesti saavutettuja etuja tai työehtosopimuksia ei ole, eikä tällä menolla tulekaan. Kaikenkirjava joukkomme on kaikkea muuta kuin yhtenäinen ja yhdistynyt. Ainoa mahdollisuus tällä hiekkalaatikolla olisi, että isommat vähän auttaisivat pienempiään, tai eivät ainakaan hakkaisi lapiolla.

Erityisesti työläistä tuotantoyhtiöissä loukkaa se, että ay-toveri Talossa jaksaa jatkuvasti epäillä Yle Laadun välitöntä häviämistä, kun työ tehdään toisaalla. Useissa tuotantoyhtiöissä, Ylessä ja yhteistuotannoissa 10 vuotta toimineena voin vakuuttaa, että Talon ulkopuolella Yleisradion laatuvaatimukset otetaan erittäin vakavasti. Toimintatavat ja työkulttuuri ovat toisenlaiset, mutta ammattiylpeys on kova ja tavoite yhteinen: mahdollisimman hyvä ohjelma.

Älä pure kaveria, vaan popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa...

Elsa Tolonen
tuotantoyhtiötyöläinen Yhdistyneet mediatyöntekijät ry:n hallituksen jäsen