Ylen rahoitusta ja julkisen palvelun tehtävää pohtineen työryhmän loppuraportti julkistettiin vajaa vuosi sitten huhtikuussa. Kansanedustaja Mika Lintilän vetämän työryhmän tavoitteena oli luoda ratkaisu, jolla turvataan kestävällä ja pitkäkestoisella tavalla YLEn rahoitus.
Kaupallisen median lobbaukesta huolimatta Lintilän työryhmä ei esittänyt YLElle uutta hallintomallia, sen mukaan nykyisen hallintoneuvoston tehtäviä tulisi täsmentää ja asemaa vahvistaa.
Työryhmä selvästi arvosti YLEn julkisen palvelun merkittävyyttä, ja samalla haluttiin korostaa myös riippumattomuutta. Työryhmä ei kuitenkaan rajannut julkisen palvelun tehtävää mitenkään pilkuntarkasti, työryhmän mielestä riittää, että YLE tuo monipuolisen ja kattavan ohjelmiston jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin.
Julkinen keskustelu YLEn tulevasta rahoitusmallista ja julkisen palvelun yhtiön valvonnasta on ollut uskomatonta. Näkökulma on usein ollut kilpailevan mediatalon ylimmän johdon vinkkelistä. Yhtäkaikki, se on johtanut ilmeiseen tarkoitukseensa. Viestintäministeri Suvi Linden siirsi ensitöikseen tulevan rahoitusmallin otettavaksi käyttöön vasta vuonna 2012 teknisiin syihin vedoten. Hän ei myöskään saanut aikaan päätöstä tulevan YLE-maksun suuruudesta vaan sysäsi vastuun vaalien jälkeen valittavalla hallitukselle.
Ihmetellä täytyy, miksi yksimielisen Lintilän työryhmän ehdotuksista ei ole saatu aikaan vieläkään lakiesitystä eduskunnalle. Kaikki tietävät, mitä siitä seuraa, jos lakiesityksen käsittely viedään lähelle seuraavia eduskuntavaaleja. Vai onko joidenkin tahto estää YLEn rahoituksen muuttaminen nykyaikaisemmaksi? Kaikella on aikansa, TV-lupamaksu on aikansa elänyt, niin kuin teki aikoinaan käytössä ollut radiolupakin.
Linden piti viime kesänä itsenäistä yleisradioneuvostoa toimivampana ratkaisuna hallintoneuvoston tilalle Yleisradion valvonnassa, mutta kuten tunnettua, eduskunnassakin osataan protestoida. Halutaanko Arkadianmäellä irtisanoa kytkös eduskuntaan? Tuskin, mutta viestintäpoliittisen tilanteen selkiyttämiseksi toivottavaa olisi, että asiassa päästäisiin jo eteenpäin. Ei ole ainakaan Yleisradiossa työskentelevien etu, että päätöksentekoa pitkitetään yhtään eteenpäin.
Lintilän työryhmä ei ottanut ehdotuksessaan kantaan henkilöstön asemaan julkisen palvelun yhtiön hallinnossa. On kuitenkin enemmän kuin toivottavaa, että myös jatkossa henkilöstön edustus turvataan YLEn hallituksessa ja hallintoneuvostossa, oli sen mahdollinen muoto ja kokoonpano mikä tahansa. Henkilöstön edustus hallituksessa ja julkisen palvelun yhtiön valvonnassa on tärkeää ja jatkaisi nykyistä avoimuuteen perustuvaa dialogia yhtiön ja henkilöstön välillä.
Poliittista päätöksentekoa uudeksi yleisradiolaiksi tarvitaan jo yksistään meneillään olevan mediamyllerryksen ja internetin merkityksen kasvun vuoksi. Journalistiset työskentelytavat ja muodot uudistuvat kaiken aikaa ja samalla talouskriisin päättymistä ei vielä kukaan tohdi julistaa. YLEssä on sopeuduttava joka tapauksessa kiristyvään taloudenpitoon, mutta joku tolkku säästöissäkin tulee olla.
Voimassa olevien suunnitelmien mukaan YLEssä pitäisi väkimäärän vähetä kymmenellä prosentilla nykyisestä vuoteen 2012 mennessä. Tavoitteena YLEn johdolla on 3000 työntekijän yritys ja organisaatiotakin uudistetaan samaan aikaan taas kerran. Kevään työehtosopimusneuvotteluista voi hyvinkin tulla mielenkiintoiset. Aineksia tähän on ilmassa.