Tällä kertaa tarkastelen tšekkiläistä arkipäivää – sitä, mitä utelias ulkomaalainen maassa havaitsee. Kuten jo edellisellä kerralla mainitsin, on maan hintataso aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Niin on myös kaikkialla näkyvän eurooppalaisuuden leima. Täällä se on perua jo kauempaa kuin keskiajalta. Prahassa kuulee tarinoita muinaisista boijeista, kelteistä, jotka asuttivat maata jo ennen slaavien tuloa n. 500-luvulla jaa. Vanhoista Samon ja Suur-Määrin valtakunnista kuulee myös tarinaa, mutta vanhimmat tšekkiläiset näkyvät kaupunkimuistomerkit ovat ajalta n. 900. Prahasta tuli tšekkiruhtinaiden asemapaikka
arviolta 885. Kun kävelee Pyhän Ludmilan kirkon kupeessa Náměstí Mírun tuntumassa ja katselee samalla Karel ja Josef Čapekin muistomerkkiä, on hyvä tietää Ludmilan olevan kansallispyhimys, joka murhattiin vuonna 921. Yhtä surkean kohtalon kuin isoäitinsä, koki pyhäksi julistettu Václav, jonka ratsastajapatsas koristaa Prahan pääkadun Václavinaukion yläpäätä ja katselee kaupunkia alaspäin. Ja tällaisia tarinoita on lukuisia!
Onkin vaikeaa kiinnittää huomiota muuhun kuin historiallisiin rakennuksiin ja kaupunkikuvaan. Ne jo pelkästään ovat niin puoleensa vetäviä. Pidemmällä aikavälillä tarkempi tutkailu kuitenkin onnistuu. Mahtaako olla vanhaa pyhää saksalais-roomalaista tai Itävalta-Unkarin perua, mutta myös ihmisten käytöstavat ovat täällä ihan toista luokkaa kuin Suomessa. Täällä kuulee paljon useammin sanat "Päivää!", "Kiitos!", "Anteeksi!" ja "Näkemiin!" kuin Suomessa. Vai kuuleeko niitä edes Suomessa? Ovea pidetään auki perässä kulkevalle, eikä läimäytetä kiinni nenän edestä. Sanomattakin on selvää, että kanssamatkustaja auttaa nostamaan esim. raskasta matkalaukkua sisään raitiovaunuun. Nuoret luovuttavat automaattisesti paikkansa yleisessä kulkuvälineessä vanhemmalle ihmiselle. Myöskään en ole nähnyt täällä ollenkaan niin paljon humalaisia, aggressiivisia rähisijöitä ja isoon ääneen puhelimeensa kailottavia – muutaman väsyneen prahalaisen olen nähnyt raitiovaunuissa ja heidätkin yöaikaan.
Mainittakoon vielä, että julkinen liikenne, paitsi että se on halpaa, kulkee läpi yön – niin bussit kuin raitiovaunutkin – arkisin ja viikonloppuisin. Ilmasto on täällä parempi kuin Suomessa: täällä ei ole ainakaan kovia pakkasia. Eikä mihinkään kolkkaan Tšekin tasavallassa ole hirvittävän pitkä matka! Prahasta on lyhyet etäisyydet myös muualle Eurooppaan. Täältä pääsee jopa junalla suoraan Venetsiaan, jonne sinne sattuu haluamaan. Niin, ja tämä on olutsivistyksen kehto: tuopin saa jopa vajaalla eurolla. Ei ole enää mitään syytä, miksei siis voisi muuttaa tänne vaikka asumaan.
On niitä varjopuoliakin: virkamieskoneisto on jähmeämpää ja byrokraattisempaa, suorastaan tylympää kuin Suomessa. Yhteiskunnan yleinen järjestäytyneisyysaste saattaa tökkiä. Ei ole mitenkään tavatonta, että joku virasto, toimisto, kanslia tai kauppa ei olekaan auki, vaikka sen pitäisi olla. Eikä tästä "muutoksesta" ole edes viitsitty ilmoittaa välttämättä etukäteen. Virkamieskunta on ikään kuin ihmisten yläpuolella – vanhaan kunnon Itävalta-Unkarin tapaan. Erilaista tärkeää tietoa pitää monesti onkia eri paikoista, eikä sitä saa keskitetysti ja helposti – ei edes aina netistä. Poliisin puoleen ei välttämättä kannata kääntyä, ellei ole pakko – varokaa muuten varkaita! Takseja kannattaa välttää viimeiseen asti!
Jos kuitenkin kaiken tämän kestätte, viimeistään siinä vaiheessa kannattaa vakavasti miettiä, olisiko tämä se edullinen paikka viettää vaikka omia eläkepäiviään. Tai, jos sattuisi joutumaan Ylen säästöhöylän uhriksi: löytyisikö täältä uusi pohja elämälle?
Jari Aula
onnellinen prahalainen
