Miksi jostain asioista vouhotetaan, vaikka aihe ei ole mistään kotoisin? Toisaalla pölyttyy erittäin tärkeä ja yleisesti merkittävä aihe ihan haudan lepoa lähentelevässä hiljaisuudessa eikä kukaan kerro kansalaisille ...tai, ehkä joku Poikkeusyksilö puutuu Asiaan, mutta ns. Julkisuus ei tartu aiheeseen ja eikä ala myllyttää sitä suuremmaksi toinen toistaan toistaen ja lainaten. Joskus viime vuosituhannella, silloinen presidentti M.Koivisto koki (jotkut) toimittajat sopulimaisesti toimivana massana...

Tilanne ei ole kauheasti silloisesta kummentunut. Sopuleiksi heittäytyvillä on vahva taipumus hakeutua kaluamaan samaa lautakasaa tai sitä yhtä samaa ilmastotutkijoiden papereista löytynyttä yliarviota aasialaisen jäätikön sulamisnopeudesta. Parissa "ilmastouutisessa" muistettiin jutun lopussa mainita, että kyseessä oli yhden ihmisen vuosien takainen arvio - ei tutkimustulos. Ja jossain hevon kuusessa ne jäätiköt sen kun vaan sulavat, vaihtelevilla nopeuksilla, mutta ei siitä sitten se enempää ...kun siitä ei irtoa lööppiä.

Näistä julkisuuden myllyyn toinen toistaan lainaten nostettuista Lööppiaiheista poiketen Olkiluodon voimalan rakennusvirheet, fuskut ja turvallisuusriskit eivät tunnu kiinnostavan juuri ketään. Kansalaisten iloksi Tommi Nieminen kaiveli voimalatyömaan sekundamateriaaleja sekä kommunikaatio- ja kieliongelmia (HS su 31.1.2010). Miksi tähän aiheeseen ei ole takertunut toinen toistaan lainaten vielä kukaan? (Hesarin jutusta löytyvät asiaan liittyvien reppufirmojen ja vastuuhenkilöiden nimet ja paljon muuta hyödyllistä.)

Kun ydinkäyttöisestä lauhdevoimalasta, 40-luvun teknologiasta, puhutaan, niin aiheena on uusien voimaloiden kappalemäärä. Mitä sitä muuta sen kummemmin kyselemään. Niinku että, miksi lauhdevoimaloiden hyötysuhdetta ei ole parannettu 60 vuodessa, eihän kukaan enää tee tai myy saati sitten osta 40-luvun bensarosvoja autojakaan. Lauhdevoimalan heikko hyötysuhde haaskaa 60 prosenttia uraanin energiasta hukkalämpönä mereen, mutta sehän ei kiinnosta Julkisuutta. Ilman revitystä ja syyllisten metsästystä jäivät myös Säteilyturvakeskuksen hylkäämät höttöiset betonivalut reaktorirakennuksessa. Hautausmaan tyyliin, Julkisuuden hiljaisuuden vallitessa, hoideltiin uusiksi myös Arevan alihankkijoiden kelvoton hitsaustyö jäähdytysjärjestelmän putkissa yms. jne. Siis meriveden lämmittämisessä ole mitään uutta tai mediasexikästä - eikä ydinjätteissä, Kuolassa ne on pistetty jännästi tynnyreihin rannalla. Onnex nyt oli Missit ja Jussit !

Isojen urakoiden paloittelu alihankkijoille ja alihankkijan aliurakoitsijoille on ihan normijuttu. Joka paikassa hommat silputaan pieniksi palasiksi maailmalle, ja mitä se ketään kiinnostaa kuka vastaa kokonaisuudesta vai vastaako kukaan. Kilpailutilanne vaatii tuotteen tuottajalta eli suorituksen tilaajalta kilpailuttamista, tilaaja-tuottajajärjestelmiä ja silpuiksi ympäri maailmaa palasteltuja työnpalasia. Palkat laskee, kun alihankkijoiden ketju pitenee, työsuojelun, sopimusten ja laadun valvonta laimenee. Kilpailutetuilla hinnoilla ei voi vaatia, että systeemissä ihmiset ymmärtäisivät toistensä puhetta, rakennuspiirustuksia tai että joku noudattaisi jotain lakeja tai minimipalkkoja. Mutta onneksi Suomi on niin pirun kaukana Arevan konttorista, että jos perästä kuuluu tai säteilee, niin ei se heitä haittaa. (Heillähän on siellä Ranskassa omatkin areva-laatu –ongelmansa.)

Miksi Julkisuus ei kaipaa niitä tuhansia ja taas tuhansia uusia työpaikkoja, joita Olkiluodon voimalatyömaan piti tuottaa suomalaisille rakennusfirmoille ja -duunareille. Tilaaja-tuottaja-alihankkija-reppufirma -järjestelmä tuottaa sekä tuotteita ja työtä, mutta millä ehdoilla ja kenelle. Onneksi ja selvyyden vuoksi Eppu Normaali kaiken viisauden tiivisti ja laulunsanoiksi riimitti: "On erehtymättömyyttä meillä aika valikoima: on YYA ja UKK, ja Imatran Voima."