Suomessa tehdään nykyisin paljonkin tutkivaa journalismia, mutta sitä voitaisiin aina tehdä enemmän ja paremmin. Meidän pitää olla vallan vahtikoiria, ei lemmikkejä, sanoo YLEn toimittaja Minna Knus-Galán, Tutkivan journalismin yhdistyksen puheenjohtaja. Hän on töissä Spotligtissa, aikaisemmin A-talkissa.

– Tutkivan journalismin pitäisi olla jokapäiväistä työtä, kuten Ruotsissa. Pois elitismin leima, kaikki hyötyvät tutkivista menetelmistä. Siitä pitäisi poistaa mystiikka.

– Monessa toimituksessa on alettu tajuta, miten tärkeää on panostaa tutkivaan journalismiin. Ihmisiä lähetään tutkivan journalismin seminaareihin Pohjoismaihin tai maailmalle. Taitaviin toimittajiin ja heidän työmenetelmiensä tutustuminen on mainio tapa päästä itsekin alkuun ja saada ideoita ja

inspiraatiota.

– Olemme kovasti jäljessä tietokoneohjelmien ja tutkimusmenetelmien käytössä. Ulkomailla käytössä oleva CAR eli Computer Assisted Reporting -menetelmä ei onnistu meillä, koska Suomen viranomaisilla ei ole siihen tarvittavia julkisia tietokantoja.

– Maailmalla tehdään uskomattoman kiinnostavaa tutkivaa journalismia vertailemalla tietokantoja esimerkiksi aseenkantoluvan omistajista ja mielenterveyspotilaista. Ruotsissa siitä voi saada ison skuupin. Meillä sellaista on vaikeampi tehdä, koska rekistereitä ei ole saatavilla. Meidän pitäisi vaatia pontevammin tietoja viranomaisilta, mieluiten digitaalisessa muodossa.

– USA on pitkään ollut tutkivan journalismin johtava maa ja siellä on käytetty taitavasti uusia menetelmiä ja kerrottu niistä kollegoille. Nyt moni mediayritys on kuitenkin kriisissä, ja ihmisiä on irtisanottu. Tilalle on syntynyt riippumattomia tutkivan journalismin keskuksia, myös epäkaupallisia. Trendi on nyt saavuttanut Euroopan. Esimerkiksi Romaniassa on tutkivan journalismin keskus, joka tekee yhteistyötä monen muun maan kanssa ja toimii myös

kansainvälisesti. Kiinnostava esimerkki on kahdeksan maan yhteistyö ihmissalakuljetusta tutkivassa projektissa.

– Myös maiden rajat ylittävää tutkivaa journalismia harjoitetaan jonkin verran, ja voin sanoa omasta kokemuksestani, että yhteistyö muiden maiden toimittajien kanssa on valtavan kiinnostavaa. On kuitenkin toimittava reilusti, niin ettei kukaan tunne joutuvansa hyväksikäytetyksi vaan että kaikki tuntevat hyötyvänsä.

– Sanoisin mieluummin asenne, kriittinen asenne. Se on virallisten totuuksien, vallanpitäjien versioiden kyseenalaistamista ja lähdekritiikin harrastamista. Me päätämme mitä nostamme esille, eivät viranomaiset eivätkä poliitikot. Ei pidä luovuttaa, vaikka päättäjät ovat sitä mieltä, että jokin aihe on loppuun käsitelty. Toimittajan pitää esittää omia todisteita tai kerätä tilastoja, ellei niitä ole valmiina.

– Erilaiset arkistot ovat pieniä kultakaivoksia: miniteriöt ja valvontaviranomaiset, kuten entiset lääninhallitukset tai oikeusasiamiehet. Tämä pätee kaikkiin toimittajiin, ei vain niihin, joilla on etuoikeus tehdä tutkivaa ohjelmaa. Uutis- ja ajankohtaistoimituksissakin voi tutkia pienessä mittakaavassa. Pitää käydä vähemmän tiedotustilaisuuksissa, ja tehdä enemmän omia juttuja.

– Ruotsalaisessa tutkivassa televisio-ohjelmassa \"Uppdrag granskning\" lähdetään siitä, että jokaisessa jutussa on epäkohta, siitä kärsimään joutunut, vastuullinen ja lisäksi asian pitää olla yleisesti merkitsevä. Tämä voi olla hyvä periaate, mutta aina se ei toimi. Joskus voi olla vaikeaa nimetä vastuullista henkilöä.

– Täällä Suomessa pitäisi ehdottomasti panostaa enemmän tutkimiseen myös uutis- ja ajankohtaistoimituksissa. Meidän tutkivilla televisio- ja radio-ohjelmilla on vain murto-osa vastaavien pohjoismaisten ohjelmien voimavaroista. Kunnon tutkimisen sijasta juttu jää ehkä vain ongelman kartoitukseksi. Pienenä lohtuna on se, ettei myöskään \"Uppdrag granskning\" aina onnistu täysin, vaikka toimitus voi valmistella jotain reportaasia kokonaisen vuoden.

– Tutkiva journalismi on julkisen palvelun yhtiöiden tärkeimpiä tehtäviä. Mediayhtiöt, jotka eivät ole riippuvaisia hallituksesta eivätkä mainostuloista, ovat kaikkein riippumattomimpia ja niillä on hyvät lähtökohdat tutkia sekä rahaa että valtaa.

– On selvää, että tutkiva journalismi tarvitsee resursseja, jotta johonkin aiheeseen voidaan keskittyä tavallista pitempään. Toimituksissa pitää myös priorisoida ja organisoida työtä uudelleen. Uutistoimituksen johdon pitäisi uskaltaa jättää väliin joitakin sadoista lehdistötilaisuuksista, joissa kaikki muut käyvät, ja antaa enemmän aikaa toimittajalle, joka tahtoo tutkia syvemmin omaa aihettaan. Sellainen riskinotto voi parhaassa tapauksessa tuottaa todellisen uutisen.

– Toimitusten välinen yhteistyökin voi säästää resursseja. MTV3:ssa uutiset ja 45 minuuttia toimivatkin paljon joustavammin yhteistyössä. Jos 45 minuuttia on kaivanut esiin uutisen, se esitetään myös varsinaisissa uutislähetyksissä. Siinä jos missä käytetään resursseja hyvin. YLE:ssä tämä yhteistyö ei ole yhtä joustavaa.

– Meillä on valtavasti hyötyä uudesta tekniikasta. Se tarjoaa keinoja tiedonkeruuseen, enkä tarkoita vain yksinkertaisia hakuja Googlesta. Pitää osata oikeasti hakea Googlella. Tieto voi olla rekisterissä, joka ei löydy tavallisilla hakusanoilla. Jos lisää hakukenttään sanan rekisteri tai reg, voi löytää lähteen, joka sisältää juuri halutun tiedon. On myös olemassa keinoja löytää verkosta poistettuja tiedostoja.

– Tietokone on myös tärkeä tiedon järjestämisen väline. Kun on tehnyt pitempään töitä jonkin projektin kimpussa, kerätyt tiedot saattavat mennä sekaisin. Silloin on tärkeää järjestää aineistot niin, että tiedot ovat helposti saatavilla myös sen jälkeen, kun ohjelma on esitetty ja tulee kusiset paikat, eli toimittajaa ja ohjelmaa aletaan arvostella.

– Useimmat toimittajat ovat nykyisin taitavia etsivään tietoa verkosta. Se ei kuitenkaan tee kaikista tutkivia journalisteja. Täytyy myös osata kyseenalaistaa käyttämiään lähteitä, ja tarina pitää osata kertoa niin, että katsoja tai kuulija samastuu ongelmaan. Pitää myös osata keskittyä siihen, mikä on journalistisesti relevanttia. Siihen tarvitaan ammattitaitoa.

– Jos on kiinnostunut tutkivasta journalismista, kannattaa liittyä jäseneksi, vaikka ei juuri nyt pystyisikään irrottautumaan pitkäaikaisempiin projekteihin. Yhdistyksessä tutustuu kunnianhimoisiin eri puolella maata työskenteleviin journalisteihin. Järjestämme myös seminaareja ja käytännön kursseja, jotka toivottavasti innostavat ihmisiä tutkimaan aiheitaan perusteellisemmin.

– Järjestimme viime syksynä ison korruptioseminaarin, jossa suomalaiset toimittajat kertoivat tutkimuskohteistaan ja menetelmistään sekä antoivat konkreettisia neuvoja. Olemme kutsuneet Euroopan ainoan tietokantatoimittajan, SVT:n Helena Bengtssonin pitämään keväällä jäsenillemme CAR-kurssin. Lisäksi pidämme yhteyttä pohjoismaisiin sisarjärjestöihin ja kansainvälisiin tutkiviin journalisteihin, jotka tapaavat vuosittain. Huhtikuussa pidetään Genevessä Global Investigative Journalism Conferance. Suosittelen kaikille, joilla vain on mahdollisuus, konferenssiin lähtemistä. Siellä voi tavata eri puolilta maailmaa tulevia kollegoita, kuulla miten he ovat tehneet skuuppinsa ja saada vihjeitä ja inspiraatiota.

– Yhdistys toimii samalla periaatteella kuin amerikkalainen tutkivan journalismin järjestö IRE: \"Compete until deadline, then cooperate\".

Syksyn 2009 pohjoismaisen tutkivan journalismin kokouksesta osoitteessa

http://www.digicast.dk/update/denstoregraverkonference/

Kysymykset: Bengt Östling
Vastaukset: Minna Knus-Galán

Suomennos: Leena Piispa