Pääkirjoitus

RTTL:n puheenjohtajan Liiton Arkin pääkirjoitus 3/11.

Sitoutumiskammoiset

RTTL:n järjestämä tukimiesseminaari nosti tänä syksynä puheenaiheeksi pätkityt työsuhteet ja vuokratyön käyttämisen journalistisessa työssä, jopa uutistyössä. Yli kuusikymmentä osallistujaa pohti työryhmissä ja seminaarissa muun muassa kysymystä, miksi työnantajan on niin vaikea sitoutua työntekijään, mutta vaatii työntekijältä sitoutumista työnantajaan?

Kun tulin valituksi RTTL:n puheenjohtajaksi vuoden 2007 lopulla, oli kentällä pääsääntöisesti kolmenlaisia työsuhteita: vakituisia, määräaikaisia ja freelancereita. Vilkkainta keskustelua käytiin määräaikaisten sopimusten laittomasta ketjuttamisesta, jota tehtiin lähes jokaisella työpaikalla jonkin verran. Lisäksi huolena olivat toimintojen ulkoistamiset, jotka silloin kohdistuivat muihin kuin toimittajiin. Kokemus oli, että alihankintayrityksiin pilkottu työ johti usein yt-neuvottelujen sarjaan ja työehtojen heikentymiseen.

Alihankintaa

Viihdettä ja draamaa on lähes aina tehty myös mediatalojen ulkopuolella. Yksityiset kotimaiset tuotantoyhtiöt ovat julkaisijoille elintärkeitä kumppaneita, vaikka Nelonen kertoikin jo vuosia sitten, että ulkomaiseen tuotantoon perustuva kokonainen televisiokanava maksaa vähemmän kuin yksi kotimainen televisiosarja.

Samoin freelancerit ovat toimituksille korvaamaton resurssi. Ilman vapaita toimittajia, jäisi moni aikakausilehti ilmestymättä ja ohjelma ja juttu tekemättä. Puhumattakaan kuvista jotka jäisivät ottamatta. Maailma olisi pieni ja maailmankuva ahdas ilman freelancereita kotimaassa ja ulkomailla.

Tästä huolimatta moni työnantaja viestittää päinvastaista. Lehdissä toimiville freelancereille on tarjottu sopimuksia, jotka eivät ole suomalaisen sopimuskulttuurin mukaisia. Sanomat haluaa jopa enemmän kuin kaikki oikeudet(!). Se haluaa myös sellaiset oikeudet, joita se ei itsekkään vielä osaa määritellä. Silti freen pitäisi kantaa kaikki vastuu materiaalistaan, jonka liikkeistä ja julkaisuyhteyksistä hänellä ei ole tietoa. Eikä tiedä jutun kohdekaan.

Tällainen sopimus muuttaisi journalismin pelkäksi tuotannoksi ja haastateltavat ja asiantuntijat pelkäksi materiaaliksi, jota mediayhtiö pitäisi saada yksinoikeudella levittää ja rahastaa kuten haluaa.

Journalismia vuokratyövoimalla

Uusin ilmiö ovat työnvuokrausyritykset, joita tähän mennessä on hyvin harkiten käytetty ei-journalistisen työn lyhytaikaisen tarpeen tyydyttäjänä, sesonkiluonteisesti. Siihen se ehkä sopiikin hyvin. Mutta miten se soveltuu journalismiin ja uutistyöhön? MTV3 lopetti kaikkien määräaikaisten toimittajiensa työsuhteet toukokuun lopussa ja kertoi käyttävänsä tästä lähtien ainoastaan vuokrafirmaa. Tämä ei ole ennen kuulumatonta. Ruotsissa, MTV3:n suurimman omistajan kotimaassa ollaan oltu jo aikaisemmin liikkeellä.

RTTL ei määrittele journalismia ja sen tekijöitä sen mukaan, kuka on työnantaja. En myöskään ole ensimmäisenä sanomassa, että vuokratoimittajien käyttö olisi lähtökohtaisesti jotenkin väärin. Silti tämä kehitys herättää useita kysymyksiä. Esimerkiksi, miten varmistetaan, että kaikki toimitukselliset sisältökysymykset ratkotaan toimituksen sisällä, jos osa toimituksesta on seuraavan päivänä töissä jossakin toisessa yrityksessä? Miten varmistetaan riippumattomuus ja luotettavuus yleisön silmissä? Entä lähdesuoja, jonka säilyttämistä ovat vaatineet sekä kustantajat että toimittajat?

Olisi myös epäreilua mediayhtiön vaatia vuokratoimittajalta lojaaliutta ja yksinoikeutta, jos yhtiö ei itse ole siihen valmis.

Uskon, että tällaiset kysymykset on Maikkarissa varmistettu jo ensimetreillä. Luotettavuus ja uskottavuus ei varmasti ole maikkarissa ollut kaupan. Mutta kun pää on avattu, ei ehkä ole kaukana tilanne, jossa monialaiset työnvuokrausyritykset alkavat haalia myös uutistoimituksia asiakkaikseen. Silloin tilanne on toinen.

Tapio Räihä