Kenen leipää syöt ja millä ehdoilla?

 

Kenen leipää syöt ja millä ehdoilla?

 

Sananvapaus ja vuokratyö puhuttivat 28. syyskuuta RTTL:n mediaseminaarissa, jonka alaotsikkona oli raflaavasti: laitetaanko sanat suuhun?

Tosin Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundströmin  avauspuheenvuoroa kuunnellessa ei siltä kuulostanut, kun Grundström toi esille miten sanan- ja  lehdistönvapaus Suomessa on edelleen maailman huippua. Näin siitä huolimatta, että sijoituksemme notkahtikin viimeisimmässä Toimittajat ilman rajoja -lehdistönvapausindeksissä.

Grundströmin mukaan sananvapauden toteutumiseen käytännössä tarvitaan faktoihin perustuvaa, tarkistettua tietoa eli journalismia, minkä merkitys on kasvanut erityisesti nykyisellä someaikakaudella, kun tieto ja mielipiteet tuppaavat usein sekoittumaan. Yksi keskeinen syy Suomen huippusijoitukseen on vahva ja toimiva median itsesääntely. JSN:oa pidetäänkin maailmalla mallineuvostona, kuuluvathan siihen lähes kaikki ammattimaisesti toimivat tiedotusvälineet. Poikkeuksellista on myös se, että meillä kustantajat ja toimittajat, eli työnantajat ja työntekijät toimivat samassa järjestelmässä.

Suomen erikoisuuksiin kuuluu myös toimittajien vankka sitoutuminen Journalistin ohjeisiin. Meillä päätoimittajan asema on vahva ja suomalainen lehdistönvapaus onkin yhteisen työn ja sitoutumisen tulosta. ”Toivon, ettei tämän asian tiimoilta synny tarpeetonta vastakkainasettelua jatkossakaan. Hyvällä johtamisella voi vaikuttaa valtavan paljon journalismin laatuun. Sisäistettyä ammatti-indentiteettiä ei voi saada aikaan käskyttämällä, mutta sitä voi vahvistaa avoimella keskustelulla, läpinäkyvällä toiminnalla ja joskus itsereflektiollakin”, JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström painotti,

”Sen lauluja lauluja laulat, jonka leipää syöt”-otsikolla sananvapausteeman perkaamista jatkoi arvovaltainen paneeli:  päätoimittajat Ville Pernaa, Riikka Venäläinen ja Merja Ylä-Anttila sekä professori Olli Mäenpää ja Elina Grundström, RTTL:n viestintäpoliittisen valiokunnan puheenjohtajan Arto Niemisen luotsaamana. Keskustelussa sivuttiin muun muassa päätoimittajan vastuuta, lojaliteettiä, somen vaikutusta journalismiin, itsesensuuria sekä painostuksen ja uhkailun lisääntymistä.

Kysymykseen millä tasolla suomalainen sananvapaus nyt on, kaikkien kohujen jälkeen, professori Olli Mäenpää totesi, että Länsi-Eurooppaan verrattuna sanan- ja medianvapaudet ovat meillä  korkealla tasolla. ”Minusta meidän median toiminta on aika monipuolista ja vastuullista. Voidaan päätoimittajien, kustantajien ja toimittajien kesken tässä keskustella. Vaarana on tietysti konsesus se, että ollaan liian yksimielisiä.”

Merja Ylä-Anttila kertoi 16 päätoimittajavuotensa aikana käyttäneensä useita kertoja päätoimittajan valtaa jonkun jutun torppaamiseksi. ”En tykkää yllätyksistä, sanon aina, että minut pitää briifata näissä asioissa. Minä haluan tietää etukäteen milloin on sellainen juttu tulossa, josta voi tulla painetta ja kysymyksiä, ja tämä kyllä meillä toimituksessa tiedetään.”

Riikka Venäläinen yleisökysymykseen millaista itsesensuuria lisääntynyt uhkailu ja väkivalta medioissa aiheuttaa: ”Jos aiheena on esimerkiksi maahanmuutto tai siihen liittyvä rikollisuus, olen monta kertaa törmännyt siihen, että toimittaja ei  haluaisi laittaa nimeään juttuun negatiivisen palautteen vuoksi. Tällaista hyökkäilyä on, uhkaillaan – lapsiakin - ja toimituksen johdon tehtävänä on puolustaa toimittajia. Periksi ei pidä antaa.”

Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho esitteli SJL:n tutkimusta jäsenistöön kohdistuvasta uhkailusta, joka on viime vuosina radikaalisti lisääntynyt. ”Maahanmuuttokeskustelu on yksi suurimmista aiheista, lisäksi sudet ja abortti sekä yllättävää kyllä ruoka. Nämä ovat voimakkaasti ihmisiä jakavia asioita, saavat aikaan hyvin tunneperäisiä reaktioita.”

Sosiaalinen media kirvoitti keskustelua muun muassa some-etiketin tarpeellisuudesta ja toimittajabrändeistä. Ville Pernaa oli somen suhteen varsin optimistinen. Hänen mielestään  kiinnostava toimittajapersoona lisää mediatalon näkyvyyttä yleisön keskuudessa varsin tehokkaasti: ”Jos isokin väline yrittää olla kiinnostava somessa, se on paljon vaikeampaa, kun nämä instituutiot eivät ole niin kiinnostavia kuin ihmiset.”

RTTL:n mediaseminaarin toinen osa oli omistettu vuokratyölle. MTV:ssä syynä vuokratyöhön siirtymiseeen oli päätoimittaja Merja Ylä-Anttilan mukaan se, että yhtiöllä alkoi olla isot paineet pyörittää freelancerien ja tarvittaessa työhön tulevien armeijaa. ”Se oli aika hankalaa ja vei aikaa ja työvoimaa. Syntyi myös vaikeasti hallittavia työsuhteita, joissa tuli tällaisia niin sanottuja pakkovakinaistettavia eikä sekään ollut yrityksen kannalta hyvä.”

Nyt vuokratyön rekrytoinnin, MTV:lle uutiset tuottavaan Mediahubiin, hoitavat siihen erikoistuneet yhtiöt eikä päivittäisessä työn johtamisessa ole Ylä-Anttilan mielestä ongelmia ”Meillä on sama työnjohto, samat työehdot, eli vuokratyöntekijällä on meidän tessiin perustuva tuntiliksa. Mitään halpatyötä se ei ole.”

Yle käyttää henkilöstöjohtaja Teijo Valtasen mukaan vuokratyötä harkitusti ja hyvin vähän, tällä hetkellä uutisissa ja Radio Suomen puolella korvaamaan tuntityötä. ”Työehtosopimuksessa on rajoituksia, ettei sitä vapaasti voi käyttää. Luottamusmiesten kanssa on käyty keskusteluja vuokratyöstä, sillä on se välillä melkomoinen rumba saada työvoimaa paikalle ja olisi hyvä, jos sitä jostain saisi kuten nyt Maikkarissa.”

Arto Niemisen mukaan vuokratyön käyttöön liittyy Ylessä se, mitä tapahtuu alan freelancereille.  Freetyötähän ei lasketa ulkopuolisiin ostoihin, joihin Satosen työryhmä Yleä velvoittaa.

Onko freetyöllä siis enää tulevaisuutta Ylessä, kyseli RTTL:n Freelance-ammattiosasto FAO:n  puheenjohtaja ja luottamusmies Kirsi Mattila. Freeostojen määrä on jatkuvasti vähentynyt, kun näille useimmiten teosluonteisille töille on entistä vähemmän ohjelmapaikkoja. ”Meille feelancerius merkitsee vapautta näkökulmien etsimisen ja ilmaisun suhteen. Freetyö voisi rikastuttaa Yleisradioita myös tulevaisuudessa. Ehdotankin, että pantaisiin mietintään ohjelmapaikan perustaminen tällaisille ohjelmille.” 

Mutta olipa työsuhde mikä tahansa, me täällä Suomessa olemme niitä hyvänosaisia. Maailmassa ei ole koskaan aikaisemmin ollut niin paljon vainottuja toimittajia kuin tällä hetkellä, kun joka neljäs päivä joku kollegoistamme kuolee työnsä vuoksi jossain päin maailmaa, totesi Elina Grundström seminaarin avauspuheenvuorossaan. Tämä on hyvä muistaa. 

 

Teksti: Airi Leppänen, freetoimittaja

Kuvat: Seppo Sarkkinen