Liiton Arkki - tärkeä viestinvälittäjä 50 vuotta
Liiton Arkki perustettiin vuonna 1976 välittämään tietoa ammattiyhdistysasioista RTTL:n jäsenistölle. Lehteä tehtiin alkuun palkatta ja öisin työpäivien päätteeksi, jolloin huumorikin maustoi sisällöntuotantoa väsymysmäärän mukaan. Vuonna 2000 lehdenteon luotsaaminen siirtyi RTTL:n asiamiehen yhdeksi työtehtäväksi.
Liiton Arkkeja vuosituhannen alusta. Kuva: Jaakko Sauvola
Liitonarkki on juutalaisten pyhä arkku, jossa kerrotaan säilytetyn Mooseksen saamia laintauluja. Mutta mikä on Liiton Arkki, RTTL:n viisikymmentä vuotta sitten perustettu jäsenlehti?
Liiton Arkin toimitussihteerinä aiemmin pitkään toiminut Pirjo Munck kiteyttää lehdelle kaksi tehtävää.
– Ensinnäkin viestiä jäsenistölle tärkeistä asioista. Toiseksi ylläpitää yhteisöllisyyttä. Mielestäni juuri yhteisöllisyys on ylipäätään koko liiton tärkein tehtävä, jos jätetään varsinaiset ay-poliittiset tavoitteet sivuun.
Munckin mukaan lehti välitti tietoa eri mediayhtiöiden työntekijöiden välillä. Maikkarilaiset tiesivät Ylen asioista ja päinvastoin. Jäsenille muodostui näkymä koko alan muutoksiin ja tilanteeseen. Tämä lisäsi tunnetta siitä, että oikeasti kuuluttiin samaan yhteisöön.
– Ja sehän näkyi myös Journalistiliitossa. Meidän yhtenäisyytemme näkyi esimerkiksi äänestyksissä. Lehtipuolella sitä ei aina katsottu hyvällä, koska siellä oli niin monta yhdistystä, eikä samanlaista yhteisöllisyyttä syntynyt, Munck arvioi.
Rivien välistä lukemista
Tapio Räihä toimi RTTL:n puheenjohtajana 2008–2012 ja 2019–2022 ja Journalistiliiton valtuuston puheenjohtajana 2014–2022.
Räihä aloitti aikoinaan Ylen Rovaniemen toimituksen tukihenkilönä. Räihän mukaan tukihenkilönä sai käsitystä Ylen laajasta toiminnasta sekä keskusteluyhteyden toimitusjohtajan ja päätoimittajien suuntaan.
Kuva: Seppo Sarkkinen
RTTL:n puheenjohtajana aiemmin pitkään toiminut Tapio Räihä nappaa arkistostaan summamutikassa käteensä yhden Liiton Arkin. Tarkasteltavaksi osuu numero vuodelta 2011.
– Tämähän on melko vaatimaton läpyskä. Tässä ei ole vielä käytetty ammattimaista taittajaa. Ja tätä siis tehtiin täysin pro bono kaiken muun duunin ohessa. Toiminnanjohtaja tai silloinen asiamies toimi toimitussihteerinä ja hoiti taittamisen ja juttutilaukset.
Räihän aikana Liiton Arkkeja tehtiin vilkkaimmillaan joka toinen kuukausi kesälomakautta lukuunottamatta.
Hän mieltää lehden tärkeimmäksi tehtäväksi kertoa, mikä alalla on ajankohtaista, mitä mediapolitiikan saralla on käynnissä ja mitä alan yhtiöissä suunnitellaan.
Lehdessä on tavannut olla vakiopalstoja Ylen ja MTV:n pääluottamushenkilöille, työsuojeluvaltuutetuille sekä osastojen puheenjohtajille.
– Liiton Arkin tehtävä on ollut kirjoittaa julki se, mitä voidaan kertoa. Paljon on ollut rivien välistä lukemista, eli pitää vähän tietää taustoja, koska kaikkea ei ole voinut lehdessä kertoa, kuten sitä, miten Yleä alettiin muokata kaupallisen median vaatimusten vuoksi, miten poliitikot painostivat yhtiötä ja kuinka sama jatkuu edelleen.
Lehden raamatullisen nimen historiaa Räihä ei tunne sen tarkemmin, mutta muistaa pohtineensa, pitäisikö aloittaa nimiuudistus. Ajatus jäi kuitenkin arkisen aherruksen alle.
Journalismin kehityssuuntien perkaaja
Pirjo Munckin aikana lehden teko pyörähti käyntiin viisi–kuusihenkisen tiedotustoimikunnan kokouksella, jossa suunniteltiin sisältöjä. Sisältövalintoja johti kulloinenkin liiton puheenjohtaja.
Munck aikataulutti tekemistä, editoi tekstit ja hoiti myös kuvatoimittamisen.
Ay-teemojen käsittelemisen ja yhteisöllisyyden rakentamisen lisäksi lehti on pyrkinyt olemaan journalistinen keskustelija.
– Lehdessä on käsitelty yksittäisiä ohjelmia, genrejä ja mediailmiöitäkin. Mutta koska lehti ilmestyi melko harvoin, keskustelu ei ehtinyt samalla tavalla jatkua numerosta toiseen.
– Muistan, että vanhemmissa numeroissa oli ehkä enemmän väittelyä ja polemiikkia. Silloin lehti ilmestyi joskus jopa kahden viikon välein. Kun ilmestymisväli harveni, ihmisiltä ehtivät höyryt haihtua ennen seuraavaa numeroa, Munck muistelee.
Pirjo Munck toimi Liiton Arkin toimitussihteerinä 2002–2014 ja RTTL:n asiamiehenä 2002–2015.
Kuva: Iida Ylinen
Viestintä sähköisiä kanavia pitkin yleistyy
Ylellä ei alkuun ollut omaa henkilöstölehteä, joten Liiton Arkki oli myös sitä yleläisille. Yle osallistui lehdenteon painokustannuksiin, ja lehteä taitettiin Ylen graafikoiden voimin. 2010-luvun alussa Liiton Arkki siirtyi kokonaan RTTL:n kustantamaksi, ja se postitettiin jäsenille kotiin.
RTTL:n 50-vuotisjuhlien jälkeen tehtiin viestintäuudistus, ja lehti alkoi ilmestyä vuoden 2012 alusta vain kaksi kertaa vuodessa. Rinnalle tuli sähköpostitse lähetetty NettiArkki, joka ilmestyi noin kuudesti vuodessa.
RTTL:n 2000-luvun alusta lähtien järjestämät viestintäpoliittiset seminaarit, eli nykyiset mediaseminaarit, tarjosivat materiaalia myös Liiton Arkissa julkaistavaksi.
Myös Ylen uudet toimitusjohtajat haastateltiin aina Liiton Arkkiin. Lisäksi lehti oli työntekijöiden viestintäkanava Ylen johdolle.
– Lehteä lukemalla pystyi aistimaan työyhteisön henkisen ilmapiirin sekä Ylessä että MTV:llä, Munck sanoo.
Freelancereiden asiat keskittyivät paljolti työehtoihin ja siihen, miten heidän sopimuksiaan saataisiin laajennettua.
Lehti keskustelujen virittäjänä
Munckin mukaan lehden jutut eivät synnyttäneet konflikteja tai voimakkaita reaktioita, eikä työnantajapuolelta tullut juurikaan palautetta.
– Jos jotain sanottiin, niin ehkä jutun kirjoittajalle suoraan, Munck pohtii.
Yhden itse tekemänsä haastattelun hän muistaa hyvin. Ylellä alkoi suuri radiouudistus vuonna 2003. Muut olivat enemmän tai vähemmän vältelleet silloisen suomenkielisen radiotoiminnan ohjelmajohtaja Heikki Peltosen haastattelemista aiheesta, osa jo ihan siksikin, että omaa pomoa olisi ollut kiusallista jututtaa, varsinkin kun radiouudistuksen suunnasta ei vielä ollut tarkkaa tietoa.
– Menin sitten itse tekemään sen haastattelun. Peltonen ei letkautellut mitään ja kuittasi myöhemmin, että tästä tuli ihan kelpo juttu.
Sitä, minkä verran lehteä luettiin, on vaikea tietää, mutta tuntuma on, että tärkeänä keskustelun virittäjänä lehti on aina toiminut.
– Vaikka kaikki eivät olisi lehteä lukeneet, aina joku oli, ja asiat lähtivät sitä kautta kiertämään ja virittämään keskustelunaiheita, Munck sanoo.
Lukijatutkimuksia tai vaikuttavuusanalyysejä ei tehty, koska Liiton Arkki miellettiin niin selvästi tiedotuskanavaksi. Lehti jaettiin 2000-luvun alkupuolelle asti sisäisessä postissa yleläisten ja maikkarilaisten postilokeroihin, ja alueille lehtiä lähetettiin paketteina.
– On mahdotonta tietää, kuinka moni vei lehden kotiin, kuinka moni vain selasi sitä nopeasti tai jätti kokonaan lukematta. Mutta kyllä tieto levisi. Nimenomaan tärkeistä ay-asioista tiedottamisessa lehden rooli oli tärkeä, koska muuta tiedotuskanavaa ei oikeastaan ollut.
Liiton Arkki mediamaiseman muutosten sanoittajana
Tapio Räihä kuvailee media-alalla olleen täysi härdelli päällä 2010-luvulta lähtien. Median murros on tarkoittanut muun muassa digitalisoitumista, ansaintalogiikan muutosta ja ripeässä tahdissa vähentyneitä työpaikkoja. Hänen mukaansa yksi teema on ollut ikiaikainen: kaupallisten yhtiöiden hyökkäys Yleä kohtaan. Tätä aihetta Räihä kertoo käsitellyn lukuisissa RTTL:n järjestämissä mediaseminaareissa, joiden antia Liiton Arkki on referoinut.
– Mediaseminaareissa on kysytty, onko Yle häirikkö mediamarkkinoilla vai ei. Jokainen tutkimus – ei vain suomalainen, vaan esimerkiksi brittiläinen – on tullut siihen tulokseen, että julkinen palvelu nostaa median yleistä tasoa ja ylläpitää yleisön kiinnostusta journalismiin, Räihä sanoo.
– Yhdysvalloissa taas nähdään päinvastainen kehitys: uutiset ovat viihteellistyneet ja menettäneet merkitystään.
Räihä muistaa, miten vielä vuonna 2008 lehtiyhtiöille tuli mainosrahaa ovista ja ikkunoista, mutta sittemmin finanssikriisi hyydytti rahavirrat. Seuraavaksi isot mediajätit imuroivat mainosrahat.
– Siitä alkoi todella iso muutos. Median murros on aivan liian käytetty ja liian pieni sana kuvaamaan sitä, mitä media on kohdannut.
– Näistä ajoista lähtien kaupallinen media on ollut Ylen kimpussa. Väitän, että syy siihen on vain ja ainoastaan se, etteivät ne tiedä, mitä muutakaan tekisivät, Räihä sanoo.
Lehti on kasvanut liiton mukana
Vanhoja numeroita selaamalla näkee, miten pienestä Arkki on lähtenyt, ja miten se on muuttunut ja kasvanut liiton mukana.
– Liiton Arkin tarve ja sanoma muuttuivat samalla, kun media-ala muuttui ja RTTL muuttui. Jäsenistöön tuli uusia ammattiryhmiä, työ muuttui ja mediakenttä muuttui, Pirjo Munck analysoi.
– Kun minä tulin mukaan, elettiin vielä aikaa, jolloin jäsenmäärä nousi voimakkaasti. Syy on se, että radiokanavia perustettiin lisää, televisio työllisti sekin hyvin ja vuonna 1997 myös ohjelmateknisen puolen työntekijöitä siirtyi RTTL:n jäseniksi.
– Silloin jäsenmäärä nousi todella korkeaksi. Nyt kehitys on ollut pitkään alaspäin, Munck sanoo.
Hänen mukaansa Liiton Arkki on ollut niin kiinni itse liitossa, että kaikki alan muutokset ovat näkyneet siinä suoraan.
– Se oli minun aikanani hyvin erilainen julkaisu kuin esimerkiksi Journalistiliiton julkaisema Journalisti-lehti, joka on enemmän ammatillinen julkaisu koko alalle.
Sen jälkeen kun Munck jäi lehdenteosta pois, hän tunnistaa Arkkiin nostetun enemmän esille yksittäisiä toimituksia ja niiden erilaisia tapoja tehdä työtä.
Liiton Arkki
RTTL:n jäsenlehti Liiton Arkki perustettiin vuonna 1976. Lehti ilmestyi aluksi kaksi kertaa kuukaudessa. Aloitteen oman jäsenlehden perustamisesta teki Ylessä tiedottajana työskennellyt Sirkka Närhinen. Lehden nimi kätki sisäänsä kaksoismerkityksen.
– Arkki on painotekninen termi, joka ilmoittaa sivumäärän, ja “liiton arkkina” siitä voi löytää viitteitä, jopa raamatulliseen alkuperään, Närhinen kertoi.
Lähde: RTTL 1961–2011 -historiikki
Liiton Arkin säännöllinen ilmestyminen katkesi vuosina 2024–2025. Nyt, vuonna 2026, lehti palaa lukijoiden hyppysiin entistä ehompana, uuden RTT:L:n visuaalisen ilmeen uudistumisen myötä: lehti ilmestyy tauon jälkeen peräti 40-sivuisena, ja se postitetaan jäsenille kotiin joulukuun alussa.
Toimittaja Iida Ylinen