Kolumnit

Itsensätyöllistäjien sosiaaliturvaan tarvitaan selkeä linja

Teksti: Katri Talaskivi 

Työsuhteisten toimituksellista työtä tekevien ammattilaisten määrä mediassa on

pudonnut tällä vuosituhannella reippaasti, ja uutisia muutosneuvotteluista ja

irtisanomisista on kuultu myös kuluvana syksynä useita.

Alalla tiedetään hyvin, että suuri osa työsuhteen turvan menettäneistä ei suinkaan

jää toimettomaksi: moni jatkaa työtään tarvittaessa työhön tulevana, freelancerina,

laskutuspalvelun kautta, osuuskunnassa, pelottomimmat yrittäjinä.

Itsensätyöllistäjien määrä onkin ollut kasvussa koko 2000-luvun, ja toimittajien

ammattiryhmä löytyy läheltä kärkeä, kun itsensätyöllistäjien määrän kasvua

tarkastellaan aloittain.

Monen mediatyöläisen kalenterissa työmarkkina-aseman muutos ei alkushokin

jälkeen näy ydintyön määrässä juuri lainkaan: keikkaa riittää yhä, vain sillä

erotuksella, että työhön liittyvän epävarmuuden ja riskit vaikkapa sairastumisesta,

työn määrän kausivaihteluista ja eläketurvasta kantaa nyt työnantajan sijaan

työntekijä.

Työn tekijän vastuulle jää työsuhteen päättyessä myös hallinnollista työtä, johon

kuluvan työajan itsensätyöllistäjä joko lisää myymänsä työn palkkioon, tekee

palkattomana tai teettää omakustanteisena ostopalveluna.

Journalistisen työn kausivaihtelu ja se, että koulutettua työvoimaa on alalla

enemmän kuin työtä teetetään, näkyy konkreettisesti siinä, että välillä työ ei elätä.

Journalistiliiton heinäkuussa julkistama vuoden 2024 freelancereiden tulotutkimus

kertoo, että lähes joka neljäs vastaaja oli tarvinnut ja saanut työttömyysturvaa

vuonna 2024. Peräti joka viides olisi tarvinnut työttömyysturvaa mutta oli jäänyt sitä

vaille.

Syitä tähän ei freetutkimuksen raportissa avata, mutta oman tutkimuksemme

pohjalta uskallan arvata: työttömyysturvan hakija on luultavasti tulkittu joko

kokoaikaiseksi yrittäjäksi, oli hänellä y-tunnusta tai ei, tai omassa työssä työskentely

niin aikaa vieväksi, että hakija ei olisi todellisuudessa valmis ottamaan vastaan

kokoaikatyötä.

Suhteessa työttömyysturvajärjestelmään kulminoituukin itsensätyöllistäjän karu

asema verrattuna työsuhteiseen: vaikka lainsäädännössä määritellään, kuinka paljon

työtä voi tehdä menettämättä oikeuttaan työttömyysturvaan, siinä, mikä määritellään

työllistymiseksi, on tulkinnanvaraa. Onko omassa työssä työllistymistä se, että

käytettävissä on yhä työhuone? Entä se, että freelancerilla on nettisivut, blogi tai

sometilejä, joiden kautta hän toivoo asiakkaiden löytävän hänet? Saako

ammattikuvaaja tehdä kissavideoita ystäviensä iloksi ilman, että aktiivisuuden

tulkitaan estävän kokoaikaisen työllistymisen?

Tutkimuksessamme kysyttiin, keitä vastaajat pitävät tärkeimpinä tiedonlähteinään

työttömyysturvaa koskevissa kysymyksissä. Selvästi useimmin mainittiin epäviralliset

verkostot: ystävät, kollegat ja perheenjäsenet. Heiltä saatua tietoa pidettiin

hyödyllisenä – mutta ei kovin luotettavana.

Kun erilaisia kokemuksia jaetaan kollegojen kesken, tilanteista löytyy helposti

yhteisiä nimittäjiä, mutta perimmäiset syyt, miksi etuuspäätökset poikkeavat

toisistaan, voivat jäädä piiloon. Tässä lienee yksi syy siihen, että moni kokee

työttömyysturvajärjestelmän toiminnan vaikeasti ennakoitavaksi ja

epäjohdonmukaiseksi.

Jotkut kokevat järjestelmää kohtaan niin vahvaa epäluottamusta, että kieltäytyvät

mieluummin pienistä keikoista kuin ottavat riskin työttömyysturvan menettämisestä –

näin etenkin sen jälkeen, kun työttömyysturvan suojaosa poistettiin.

Median freelancereille, joille vain yhdelle toimeksiantajalle työskentely sisältää riskin

muita alhaisempaan tulotasoon, on toki tavallista, ettei vähäisistäkään keikoista

uskalleta kieltäytyä, jotta jalka pysyy oven välissä parempien päivien varalta.

Tutkimuksessamme viranomaisista ja järjestäytyneistä tiedonlähteistä

luotettavimpina ja ennakoitavimpina pidettiin työttömyyskassoja ja ammattiliittoja,

mutta merkittävinä tietolähteinä ne jäivät kauas epävirallisten verkostojen taakse.

Sen perusteella, mitä tutkimiemme alojen – viestinnän lisäksi taiteen ja kulttuurin

ammattilaiset sekä tiettyjen tieteenalojen apurahatutkijat – vastaajat ovat

tutkimuksessamme kertoneet, luotettavan tiedon merkitystä voi kuitenkaan tuskin

tarpeeksi korostaa.

Koska työvoimaviranomainen on perustellut työttömyysturvan kieltämistä yrittäjiltä

sillä, ettei sen tehtävä ole tukea kannattamatonta yritystoimintaa, olisi tärkeää

nostaa esiin esimerkiksi osuuskuntien potentiaalia freelancereiden ja muiden

itsensätyöllistäjien työn järjestämisessä – yksinyrittäjyys ei ole sirpaleisessa työssä

siihen kestävä tapa.  

Se, että tietoa on saatavilla riittävästi, ei kuitenkaan riitä niin kauan kuin

työttömyysturvajärjestelmässä on kohta, joka jättää viranomaiselle hiukankin

tulkinnanvaraa siinä, mikä tulkitaan omassa työssä työllistymiseksi. Lainsäädännön

olisi oltava niin yksiselitteistä, ettei yhdellekään työttömyysturvan hakijalle jäisi syytä

epäillä, ettei järjestelmä kohtele kaikkia tasavertaisesti. 

Oikeutta valittamalla 

Teksti: Freeluottamushenkilö Jaakko Sauvola 

Kesällä koettiin absurdi tilanne Ylen työsuhteisten freelancereiden työttömyysturvassa. Ylellä ei ollut töitä jaettavana, mutta TE-toimisto katsoi, että työnhakijoiksi ilmoittautuneilla henkilöillä on voimassa määräaikainen työsopimus Ylen kanssa. 

Tuon tulkinnan tuloksena ainakin kaksi Yhtyneet-sopimuksella työskentelevää kääntäjää joutui noin kuukaudeksi kummalliseen limboon: ”työsopimus” Ylen kanssa esti
työttömyysturvan maksamisen, vaikka kyseinen sopimus ei velvoittanut Yleä tarjoamaan töitä tai maksamaan palkkaa.

Yhtyneet-työntekijöiden työsopimuksellinen asema on kieltämättä poikkeuksellinen ja aiheuttaa helposti väärinkäsityksiä TE-toimistossa, työttömyyskassoissa ja Kelassa. Yhtyneet-tesin piirissä tehty työ on työsuhteista mutta suoritepalkkaista työtä, jossa toimeksiannot sovitaan yksitellen.

Yhtyneet-toimittajien puolella käytetään tietyksi ajaksi, esimerkiksi puoleksi vuodeksi, solmittuja työsopimuksia. Niistä sovittaessa työntekijä on vähintään tietoinen sopimuksen syntymisestä, ja niissä on saatettu alustavasti sopia työtehtävistä. Näiden sopimusten kohdalla on tulkinnanvaraista, onko kyseessä työsopimuslain tarkoittama määräaikainen työsopimus vai puitesopimus: kysymyksestä on jopa taitettu peistä Ylen kanssa. 

Yhtyneet-kääntäjistä puolestaan harva on koskaan allekirjoittanut työsopimusta Ylen kanssa. Kun saa hyväksynnän Ylen freekääntäjien listalle, niin järjestelmään tehdään "suoritepalkkainen työsopimus”, joka uusitaan automaattisesti muutaman vuoden välein. 

Kiireisen TE-toimiston virkailijan silmään tällainen työsopimuksen nimellä kulkeva asiakirja voi helposti näyttää kolmen vuoden määräaikaiselta työsopimukselta. Todellisuudessa kyseessä on puitesopimus, joka luo ainoastaan raamit varsinaisten toimeksiantojen sopimiselle.

Viime kesän tapauksessa TE-toimisto antoi ensin kummallekin Yhtyneet-kääntäjälle päätöksen, jonka mukaan työttömyysetuuden maksamiselle ei ole estettä. Juuri ennen juhannusta päätökset kuitenkin pyörrettiin voimassa olevan työsopimuksen perusteella. 

Ylen Kääntämisen ja versioinnin osaston esihenkilöt ja Ylen HR onneksi reagoivat tilanteeseen ripeästi laatimalla lausunnon ja antamalla allekirjoitettuja todistuksia työtilanteesta. Niiden avulla työttömät työnhakijat pystyivät osoittamaan, että
kyseessä on työnteon ehdoista yleisesti määräävä puitesopimus eikä työsopimus ja että heillä ei sillä hetkellä ole töitä sovittuna. Tästä Ylen todistelusta oli ja on edelleen hyötyä isolle joukolle Yhtyneet-työntekijöitä. 

Ne kaksi Yhtyneet-kääntäjää, joille TE-toimisto oli jo ehtinyt antaa kielteiset päätökset,
joutuivat kuitenkin odottamaan ratkaisua valituksiinsa heinäkuun loppupuolelle. Kuukauden odotuksen jälkeen Uudenmaan ELY-keskuksen oikeudellinen tuki antoi lopulta päätöksen, jonka mukaan Ylen ”suoritepalkkaiset työsopimukset” ovat puitesopimuksia eivätkä siksi estä työttömyysetuuden maksamista. Sen jälkeen työttömyyskassa pystyi maksamaan jäissä olleet ansiosidonnaiset päivärahat, ja jo maksettujen päivärahojen takaisinperintä peruttiin.

Mitä tästä opimme? Viranomaisten päätöksistä tulee valittaa aina, jos päätös vaikuttaa väärältä. Tämän tapauksen yhteydessä TE-toimiston virkailija oli sanonut asianosaiselle, että virastossa on otettu käyttöön entistä tiukemmat linjaukset. Oikeuksistaan täytyy siis pitää kiinni aiempaakin hanakammin. 

Työttömyyskassakin on antanut Yhtyneet-työntekijöille virheellisiä päätöksiä. Niissä kyse on ollut lomakorvauksen jaksottamisesta. Perusongelmana on se, että Yhtyneet-töissä lomat maksetaan aina rahana palkan päälle, kun puolestaan aikapalkkaisilla vuosilomakorvaus tarkoittaa käyttämättä jääneitä ja siksi rahana maksettuja lomia. Lomakorvauksen jaksottamisen ajatus on se, että työnhakija käyttää ensin käyttämättä jääneet ja rahana maksetut lomansa, ennen kuin hänelle maksetaan työttömyysetuutta.

Yhtyneet-työntekijöillä käyttämättömiksi lomiksi on pahimmillaan laskettu lähes vuoden ajalta maksetut lomakorvaukset, joista suurin osa oli todellisuudessa jo käytetty lomina ja vapaina arkipyhinä. Myös lomakorvauksen jaksottamista koskevia päätöksiä on onnistuttu oikaisemaan valituksilla.

Sosiaaliturvaa on vuoden 2024 aikana heikennetty, jolloin on entistä tärkeämpää saada edes ne etuudet, joihin on lain suoma oikeus. Ei siis tyydytä automaattisesti viranomaisten päätöksiin vaan jaksetaan valittaa, vaikka päätös tuntuisi musertavalta ja valituksen laatiminen raskaalta. Siinä, että oma asia on ratkennut myönteisesti vasta valittamalla, on sentään se hopeareunus, että viranomainen saa oppia tuleviin vastaavanlaisiin tapauksiin ja voi seuraavalla kerralla tehdä oikean päätöksen ilman valitustakin.